Ikäihmisten taloudellinen ahdinko kasvattaa hyvinvointieroja

Tämä teksti on julkaisu Länsiväylässä 9.4.2021.

Samaan aikaan, kun osa ikäihmisistä nauttii eläkepäivistään, osa miettii kuukausittain, miten rahat riittävät elämiseen.

Vaikka suomalaisten keskimääräinen kuukausieläke on noussut, lähes 40 prosentilla eläke jää edelleen alle 1 250 euroon kuukaudessa. Espoossa keskimääräisen eläkkeen taso on maamme kunnista toiseksi korkein, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että myös täällä merkittävä joukko ikäihmisistä painii taloudellisten haasteiden kanssa.

Aiheen ajankohtaisuudesta kertoo se, että ikäihmisten taloudellinen ahdinko on nostettu vuoden 2021 Yhteisvastuukeräyksen keskiöön. Erityisen surullista ikäihmisten köyhyydessä on se, että moni joutuu tinkimään elämän viimeisinä vuosina tai vuosikymmeninä juuri omasta hyvinvoinnistaan. Toimintakyvyn heikentyessä avun tarve lisääntyy, mutta menojen kasvun pelossa apua ei haeta tai oteta vastaan. Moni ei myöskään tunne etuuksia, joihin on oikeutettu.

Työssäni olen lukemattomia kertoja keskustellut ikäihmisten kanssa heidän taloudellisista huolistaan. Vaikka Suomessa terveydenhuollon kulut ovat moneen muuhun maahan verrattuna maltilliset, esimerkiksi sairaalajakson päivämaksut voivat olla monelle lähes ylivoimainen kuluerä. Samoin kotihoidon päivittäisten käyntien lisäämistä vältellään viimeiseen asti, vaikka apua kaivattaisiin, koska toimeentulo pelottaa. Ei ole myöskään tavatonta jättää lääkkeitä ostamatta, mikä puolestaan johtaa usein terveysongelmien vaikeutumiseen.

Apua ja palveluja on kyllä tarjolla niille, joilla on varaa maksaa. Jotta jokainen voi elää hyvää ja arvokasta vanhuutta, meidän tulee huolehtia kaikkien ikääntyneiden hyvinvointia tukevista palveluista. Palvelujen lisäksi tarvitaan palvelu- ja etuisuustietoisuuden lisäämistä sekä apua palvelujen ja etuuksien piiriin pääsemiseksi.