KUKA OLEN?
Olen Taru Salovaara, 30-vuotias sairaanhoitaja Espoosta. Olen kotoisin Elimäeltä, Kymenlaaksosta. Valtaosan lapsuudestani ja nuoruudestani asuin Ruotsinpyhtäällä, josta suuntasin opiskelemaan Kotkaan. Sittemmin elämä on kuljettanut Keravan ja Vantaan kautta nykyiseen kotikaupunkiini Espooseen.
Vapaa-ajallani toimin aktiivisesti useissa järjestöissä ja yhdistyksissä. Poliittisten luottamustoimien ohella vapaa-aika kuluukin suurelta osin yhdistystoiminnan parissa. Erityisen lähellä sydäntäni ovat syöpäpotilaiden asiat.
Tasapainoa arkeen tuovat liikunta- ja käsityöharrastukset. Nautin myös ystävien tapaamisesta, uusien asioiden kokeilemisesta ja lautapelien pelaamisesta.
Miksi lähdin mukaan politiikkaan?
Aloitin työurani lähihoitajana ja jo opiskeluaikana havahduin moniin epäkohtiin, joita oli niin työoloissa kuin sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässäkin. Tiesin jo tuolloin, että ne ovat asioita, joiden parantamiseksi haluan tehdä töitä. En vain vielä tiennyt, mitä kautta ja miten.
Vaikuttaminen on kiinnostanut minua aina, mutta vasta viimeisten vuosien aikana olen löytänyt itselleni mielekkäitä keinoja ja väyliä vaikuttaa. Opiskelija-aktiivitoiminnan kautta tutustuin poliittisesti aktiivisiin ihmisiin ja uskaltauduin myös itse liittymään puolueeseen. Nuoriso- ja opiskelijajärjestöt olivat turvallinen paikka kerryttää omaa osaamista ja harjoitella vaikuttamistyötä. Sittemmin tein päätöksen lähteä ensin ehdolle kuntavaaleissa, sitten aluevaaleissa ja nyt eduskuntavaaleissa.
Yksi merkittävä tekijä oli myös sairastumiseni syöpään vuonna 2017. Olin juuri aloittanut sairaanhoitajaopintoni ja irtisanoutunut vakituisesta työstäni lähihoitajana. Vaikka syöpähoidot tehosivat hyvin ja syöpä itsessään parani, se osoitti kuinka haavoittuvassa asemassa ihminen on sairastuessaan. Työhön ja opiskeluun tarvitaan enemmän joustavia mahdollisuuksia, jotka huomioivat ihmisten yksilölliset tilanteet. Ihmisten hoitamiseen käytetään vuosittain valtavat summat rahaa, mutta Suomessa ollaan vielä lapsenkengissä kuntoutuksen suhteen. Tähän meidän tulisi panostaa selvästi nykyistä enemmän - kyse on paitsi ihmisten elämänlaadusta, myös työkykyisten määrästä ja siten koko yhteiskunnan verotulojen määrästä.
Ennen kaikkea lähdin mukaan siksi, että mielestäni politiikkaan tarvitaan nykyistä enemmän eri taustoista tulevia ihmisiä. Usein mietin, osaanko ja tiedänkö tarpeeksi, mutta omalta osaltani haluan purkaa juuri tätä ajatusta. Jokaisella on ainutlaatuisia kokemuksia ja osaamista, jota voidaan hyödyntää yhteisen hyvän rakentamiseksi.
Miksi SDP?
Kuten varmasti niin monelle muullekaan, myöskään minulle puoluevalinta ei ollut itsestäänselvyys. Kotona kyllä puhuttiin politiikasta, mutta poliittisesti aktiivisia ihmisiä perhepiirissäni ei ollut. Vaaleissa olin äänestänyt lähinnä sulkemalla pois ne puolueet, joiden kanssa arvomaailmani oli liian paljon ristiriidassa ja tekemällä äänestyspäätökseni vahvemmin henkilö edellä. Usein kuulee sanottavan, että on valinnut puolueen, joka on lähinnä omaa arvomaailmaa ja tämä pätee myös minuun. On asioita, joista en ole samaa mieltä puolueen kanssa, mutta siksihän politiikassa myös ollaan mukana - jotta saadaan aikaan muutosta.
Itselleni on tärkeää, että politiikan avulla rakennetaan yhteiskunnallista tasa-arvoa, panostetaan koulutukseen ja pidetään huolta myös ilmastosta. Ihmisten terveyttä ja hyvinvointia tulee edistää laadukkailla ja oikea-aikaisilla palveluilla, joiden piiriin kaikilla on mahdollisuus päästä varallisuudesta riippumatta. Erityisesti koronakriisin koeteltua monia, Suomi on ajautunut entistä epätasa-arvoisempaan suuntaan. Tarvitsemmekin nyt sosialidemokraattista politiikkaa - politiikkaa, joka ei jätä ihmistä oman onnensa nojaan silloin, kun hän tarvitsee apua.
SDP on myös yhteisö, jossa jokainen otetaan vastaan sellaisena kuin hän on, taustasta riippumatta. Me haluamme yhdessä rakentaa parempaa tulevaisuutta kaikille.
Siksi SDP.