Miksi eutanasian laillistaminen ei vieläkään etene?
Tällä viikolla uutisoitiin eutanasian laillistamista käsittelevän asiantuntijaryhmän jääneen erimieliseksi eutanasian laillistamisen suhteen. Asiantuntijaryhmä pohti asiaa kolme vuotta, mutta ei päässyt yksimielisyyteen suosituksistaan eutanasian suhteen. Aihetta ei suinkaan pohdittu ensimmäistä kertaa, mutta lopputulos oli jälleen sama kuin ennenkin. Miksi eutanasia on vaikea aihe?
Elämän loppuvaiheen hoito ja eutanasia hoitoalan ammattilaisen silmin
Eutanasia aiheena on kiinnostanut minua jo nuoresta pitäen. Työni kautta olen myös joutunut miettimään aihetta monelta eri kantilta. Tämän päivän Helsingin Sanomien mielipidepalstalla eläkkeellä oleva kotisaattohoitoa kehittänyt lääkäri, Kaija Saarelma, tiivistää hyvin yhden keskeisen asian: "Hankalissa saattohoidon loppuvaiheen oireissa annettava lääkitys on veteen piirretty viiva eutanasiaan verrattuna." Tätä oirelääkitystä siis toteutetaan jo nyt, eikä käytännössä kukaan pidä sitä millään tapaa vääränä. Miksi tämän veteen piirretyn rajan toiselle puolelle siirryttäessä mielipiteet muuttuvat niin jyrkästi?
Yksi peruste eutanasian laillistamista vastaan on se, että sillä yritetään vain peitellä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon puutteita. (Tästä aiheesta voit lukea myös viime vuotisen kirjoitukseni Debatista.) On totta, että tätä kokonaisuutta tulee kehittää ja nykyinen vaatimus siitä, että palliatiivisen hoidon kolmiportaisen mallin mukaista osaamista tulisi olla kaikkialla, ei toteudu.
Asiantuntijatyöryhmän mukaan eutanasian laillistamista tärkeämpää olisi laittaa kuntoon elämän loppuvaiheen hoidon kokonaisuus, ja hallitus onkin jo aloittanut palliatiivisen hoidon kehittämishankkeiden rahoittamisen. Näiden ei kuitenkaan tulisi sulkea toisiaan pois. On helppoa todeta, että osaamista tulee kehittää ja käyttää laajemmin jo olemassa olevia keinoja. Aina nämä keinot eivät kuitenkaan riitä. Myös tätä Kaija Saarelma kuvaa hyvin mielipidekirjoituksessaan:
"Potilaani kysyi: "Miksi et voi tehdä minulle sitä ainoaa hyvää, johon sinulla lääkärinä olisi keinot?"
Saattohoidon keinoin en tuntenut tekeväni riittävästi hyvää, koska käytettävissä olevilla lääkkeillä ei kaikkia oireita saatu kuriin. Kuolinavusta kieltäytyessäni tein vahinkoa, pitkitin kärsimystä. Koin toimivani lääkärinetiikan vastaisesti mutta lakia noudattaen."
Sallitaanko eutanasia tulevaisuudessa?
Suuri kysymys on se, johtavatko asiantuntijaryhmien pohdinnat vielä joskus siihen, että eutanasia sallitaan Suomessa. Yleiset asenteet ovat ehkä muuttuneet asteittain myönteisemmiksi, mutta keskeisessä asemassa olevat lääkärit jakautuvat eutanasian suhteen melko vahvasti puolesta ja vastaan -leireihin.
Kun mietin omaa työtäni, jossa saattohoitopotilaiden oirelääkitseminen on ennen kaikkea sairaanhoitajien vastuulla (toki lääkärin antamien ohjeiden mukaisesti), en itse näkisi tulevaisuudessa mahdottomana toteuttaa myös eutanasiaa. Kuten jo aiemmin tekstissä mainitsin, oirelääkityksessä käytettävien lääkkeiden annos ja kuolettavan annoksen välinen ero ei ole suuri. Miksi emme siis väistämättömästi kuolemaan johtavassa tilanteessa toteuttaisi potilaan viimeistä toivetta päästä kärsimyksistään?