Onko autoilu pakko vai oma valintamme?

Tämä teksti on julkaistu Länsiväylässä 25.3.2021.

Autoilu on puhututtanut runsaasti viime viikkoina. Keskimäärin suomalainen ajaa 14 000 kilometriä vuodessa. Etenkin pienituloiselle jo näillä kilometreillä lovi lompakkoon on huomattava. On ymmärrettävää, että kulut huolettavat. Mutta entäpä jos olisikin mahdollisuus valita edullisempi ja samalla ekologisempi vaihtoehto, julkinen liikenne?

Lapsuudenkodistani lähikauppaan on seitsemän kilometrin matka, julkista liikennettä ei ole ja valtaosa kylän asukkaista on iäkkäitä. Siellä auto on välttämättömyys. Tietenkin kotikyläni lisäksi Suomessa on monia muitakin alueita, joissa autoilu on välttämätöntä, mutta täällä kaupungissa se ei sitä kaikille ole.

On kuitenkin totta, että myöskään kaikkialla Espoon sisällä julkinen liikenne ei vastaa tarpeisiin, vaikka voisi kuvitella julkisen liikenteen toimivan kattavasti koko pääkaupunkiseudun alueella. Kehittämällä julkista liikennettä koko Espoota palvelevaksi, yhä useampi voisi aidosti valita julkisen liikenteen.

Tämä ei tarkoita sitä, että autoilua oltaisiin kieltämässä, vaan tarjoamassa ihmisille vaihtoehtoja liikkumiseen.

Maantieteellisen sijainnin lisäksi on tietenkin monia yksittäisiä tilanteita, joissa autoilu on perusteltua. Yhtä lailla on myös paljon tilanteita, joissa autoilun taustalla on pakon sijaan oma valinta. Monella meistä on todellisuudessa mahdollisuus valita julkinen kulkuneuvo, mutta mukavuudenhaluisena sitä saattaakin valita auton - ja näin on usein käynyt itsellenikin.

Haastankin jokaisen pohtimaan omaa autoiluaan. Milloin kyseessä on pakottava tilanne ja milloin voisimme niin halutessamme valitakin julkisen kulkuneuvon auton sijaan?