Tieto lapsettomuudesta nostaa pintaan monenlaisia tunteita

"Valitettavasti tämä tarkoittaa sitä, että lähes 100-prosenttisella varmuudella et voi enää saada lapsia". Suurin piirtein näillä sanoilla lääkäri kertoi minulle uutiset, kun hieman 25-vuotissyntymäpäiväni jälkeen istuin vastaanotolla sädehoidon suunnittelussa. Laaja-alainen sädehoito lantion alueelle tulisi aiheuttamaan niin mittavat vauriot, että hormonitoiminta ei palautuisi ennalleen tai lakkaisi kokonaan. Se puolestaan tarkoittaisi sitä, että en voisi saada lapsia. Miten tähän tietoon voi suhtautua, kun ei ole edes ehtinyt vakavissaan miettiä haluaako lapsia vai ei?

Lapsettomien lauantaita vietetään tänä vuonna 28. kertaa. Lapsettomien lauantai on kaikkien tahatonta lapsettomuutta kohdanneiden oma päivä, jota viettämällä tehdään näkyväksi se, että vanhemmuus ei ole itsestään selvää. Kaikki eivät toiveistaan ja tahdostaan huolimatta tule vanhemmiksi.

Lapsettomuus herättää monenlaisia tunteita

Muutama viikko sitten iäkäs potilas kysyi, montako lasta minulla on. Hän ei toki kysymyksellään tarkoittanut mitään pahaa, enkä itsekään siitä pahastunut, etenkään kun kyseessä oli muistisairas ihminen. Huomaan, että tällaiset kysymykset saavat minut kuitenkin aina miettimään vastausta. Yksinkertainen vastaus on tietenkin, että minulla ei ole lapsia. Tämän jälkeen tekisi kuitenkin mieli hieman valistaa ihmisiä siitä, että kaikkihan eivät tosiaan saa lapsia, vaikka haluaisivat ja toisaalta, kaikki eivät myöskään halua lapsia ja sekin on jokaisen oma valinta. Lapsettomuutta joutuu edelleen perustelemaan huomattavasti enemmän kuin perheen perustamista.

Oletukset ärsyttävät ja ihmisten ajattelemattomuus ärsyttää, vaikka en koskaan ole ollut varma haluanko edes lapsia. Se kuitenkin harmittaa, että valinnan mahdollisuus ei ole omissa käsissä. Jos yrittäisin tiivistää omat tunteeni yhteen sanaan, se olisi epävarmuus. Epävarmuus siitä onko lapsettomuus lopullista. Epävarmuus siitä kelpaanko lapsettomuuden takia kenellekään kumppanina. Ja epävarmuus siitä, olisiko tilanne toinen, jos asiasta olisi keskusteltu etukäteen ja säästäviin toimiin olisi ehkä vielä ollut mahdollisuus.

Hedelmällisyydestä tulisi keskustella ennen kuin on liian myöhäistä

Epävarmuus on ollut läsnä siitä hetkestä asti, kun syöpädiagnoosi tuli. Olin kyllä lukenut siitä, että hoidot voivat heikentää hedelmällisyyttä. Kukaan ei kuitenkaan puhunut aiheesta ennen kuin sädehoidon suunnittelukäynnillä, jolloin esimeriksi munasolujen kerääminen oli jo myöhäistä. Aikaa alustavasti diagnoosista hoitojen alkuun kuitenkin kului liki 1,5 kuukautta. Jälkeenpäin mietin, olisiko minun pitänyt osata kysyä asiaa, jotta asiasta olisi puhuttu?

Vastuu ei kuitenkaan voi olla potilaalla. Suomen Gynekologiset Syöpäpotilaat ry ja Young Cancer Finland ry ottivat kantaa tämän tärkeän asian puolesta. Yhdistykset vaativat, että hedelmällisyys ja lapsihaaveet otetaan puheeksi kaikkien nuorten ja nuorten aikuisten syöpään sairastuneiden kanssa. Keskustelu tulisi käydä ennen syöpähoitojen aloittamista, jotta säästäviin toimenpiteisiin olisi vielä mahdollisuus. Vaikka monen kohdalla lapsihaavetta ei välttämättä voida toteuttaa, jokaisen kanssa aiheesta voidaan keskustella. Ja juuri tämä on se, mitä myös itse olisin toivonut ja toivon tulevaisuudessa sairastuville nuorille ja nuorille aikuisille.

Loppuun vielä lyhyt muistilista siitä, mitä olisi hyvä muistaa lapsettomuudesta:

• joka viides suomalainen kohtaa tahatonta lapsettomuutta jossain vaiheessa elämäänsä

• älä utele lasten hankkimisesta

• jos joku kertoo sinulle lapsettomuudestaan, kuuntele - sanoja ei aina tarvita