Ukrainan sodan vaikutukset kotimaiseen ruuan tuotantoon
Tänään tulee kuluneeksi kaksi kuukautta uudessa työssäni, uudella alalla. Työssäni luen ja kirjoitan elintarvikealan ajankohtaisista asioista, vierailen elintarvikealan työpaikoilla ja keskustelen alan työntekijöiden kanssa. Ukrainan sodan vaikutukset ovat tulleet itselleni näkyviksi aivan eri tavalla kuin ne olisivat tulleet hoitoalan työssä.
Parin kuukauden aikana olen ehtinyt vierailla muutamalla työpaikalla ja haastatella sitäkin useamman työpaikan edustajia. Vierailuilla ja keskusteluissa toistuvat samat viestit: raaka-aineiden ja pakkausmateriaalien saatavuus on heikentynyt ja hinnat kohonneet merkittävästi. Myös tuotantoon tarvittavan energian saanti aiheuttaa päänvaivaa. Kaikki tämä luo haasteita kotimaiselle ruuan tuotannolle.
Omavaraisuus uhattuna
Suomessa on melko huomaamatta lipsuttu tilanteeseen, jossa olemme todella riippuvaisia muista. Helsingin Sanomissa kirjoitettiin maaliskuun lopussa, että Suomen ongelmana ei ole ruuan tuotanto, vaan se, että ruokajärjestelmämme on hyvin riippuvainen öljystä, lannoiteraaka-aineista ja kasvinsuojeluaineista, jotka tuodaan ulkomailta. Polttoainejakelun keskeytyminen lamauttaisi koko ruokajärjestelmän, sillä suurin osa koneista ja kuljetuksista toimii sen varassa.
Viime viikkojen aikana on uutisoitu paljon ruuan hintojen noususta ja kansalaisten ostovoiman heikkenemisestä. Tosiasia on, että samalla summalla saa nyt huomattavasti vähemmän kuin vielä muutama kuukausi sitten.
Kuluttajahinnat ovat vain jäävuoren huippu. Hinnat nousevat tuotantoketjun jokaisessa vaiheessa. Alkutuotannossa esimerkiksi viljan tuotannon hinta kasvaa lannoitteiden hinnan noustessa. Tämä puolestaan näkyy viljan hintojen nousuna, mikä taas tarkoittaa teollisuuden raaka-ainekulujen kasvua. Lopulta nämä kaikki heijastuvat elintarvikkeiden hintoihin, ja maksajana on lopulta tavallinen kansalainen.
Haasteiden edessä
Sota on vaikuttanut vahvasti myös yritysten vientiin ja toimintaan Venäjällä. Pakotteiden ja yleisen mielipiteen muuttumisen seurauksena moni on myynyt Venäjän toimintonsa paikallisille toimijoille ja vetäytynyt maasta.
Vaikka vienti oli laskenut huippuluvuistaan jo vuoden 2014 pakotteista lähtien, Venäjän markkinoiden merkitystä monille suomalaisille yrityksille ei voi kieltää. Venäjän viennin loppuminen seinään tarkoittaa valitettavasti Suomessakin vaikeuksia yrityksille ja lomautuksia ja irtisanomisia työntekijöille.
Kaikki tämä ymmärrettävästi saa ihmiset miettimään, onko pakotepolitiikka oikeutettua ja saadaanko sillä toivottuja tuloksia aikaan? Jos ei, pakotteiden välilliset vaikutukset ovat suurimmat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleviin. Toisaalta, jos Eurooppa ei toimi yhtenäisenä rintamana, näyttäytyy se sodan oikeutuksena. Huonoista vaihtoehdoista valittu tie lienee vähiten huono.
Siitäkin huolimatta, että kotimaisuus maksaa, juuri nyt on oikea aika ostaa kotimaista. Vain sillä tavoin varmistamme, että meillä on työtä, työpaikkoja ja omavaraisuutta myös jatkossa.