Vaalitulos vahvistui - mitä ajatuksia tulos herättää?

Kun kevään kuntavaalit olivat ohi, takki oli totaalisen tyhjä. Tiesin kuitenkin jo tuolloin, että haluan lähteä ehdolle aluevaaleihin, sillä näissä vaaleissa oli kyse juuri niistä asioista, joiden takia ylipäätään lähdin mukaan politiikkaan. En kuitenkaan osannut aavistaa, että koronatilanne pahenisi syksyn aikana niin, että töissä tulisi olemaan koko pandemia-ajan pahin tilanne. Edellinen kampanja painoi samaan aikaan kun piti aloittaa jo uutta. Kaikesta tästä huolimatta tein hienon kampanjan - ja mikä parasta, se riitti valintaan aluevaltuustoon!

Oma vaalitulos

Omaan vaalitulokseeni olen enemmän kuin tyytyväinen. Olin varovaisen toiveikas läpimenon suhteen, sillä koko kampanjan ajan sain paljon positiivista palautettu ja lukuisia viestejä, joissa ihmiset kertoivat äänestäneensä minua. Läpipääsyyn tarvittava äänimäärä nousi kuitenkin yllättävän korkealle, sillä ennakkoon puolueen sisällä arvioitiin 400-500 äänen riittävän. Suhteellisen vaalitavan vuoksi osalla puolueista se riittikin, mutta demarilistalla läpipääsy vaati lähes 600 ääntä. Siksi lopullinen tulos yllätti minut totaalisesti!

En voi kylliksi kiittää jokaista minua äänestänyttä. Vaalitulokseni arvoa nostaa se, että en ole kotoisin Espoosta, eikä minulla ole täällä sellaista verkostoa, jonka ikään kuin automaattisesti voisin olettaa minua äänestävän (tuttuus kun on yksi suurimmista syistä äänestyspäätöksen taustalla). Kampanja tehtiin myös verrattain hyvin pienellä budjetilla, noin 600 eurolla, samaan aikaan kun monet saman alueen ehdokkaat käyttivät kampanjaansa tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia euroja.

Puhuin kampanjassa paljon henkilökunnan hyvinvoinnista ja sen vaikutuksesta siihen, että tulevaisuudessa voidaan ylipäätään tarjota sosiaali- ja terveyspalveluita. Korostin myös hoidon ja hoivan kokonaisvaltaisuutta sekä järjestöjen roolia hyvinvoinnin tukemisessa. Minulle on tärkeää, että ei tehdä katteettomia lupauksia tai valita vaaliteemoja sen perusteella, millä potentiaalisesti saisi eniten ääniä, vaan puhun niiden asioiden puolesta, joita pidän tärkeinä myös vaalien välillä. Uskon, että tämä näkyi myös äänestäjilleni.

Toivon, että minuun olla jatkossakin yhteydessä matalalla kynnyksellä - jotta epäkohdat tulisivat kuulluksi ja jotta niihin voidaan puuttua. Tärkeintä on, että jokainen saa apua ja tukea oikea-aikaisesti ja kokonaisvaltaisesti.

Espoo ja Länsi-Uusimaa

Vaikka kuntavaaleja ja aluevaaleja ei voi suoraan verrata toisiinsa, kuntavaalitulos toimii jonkinlaisena verrokkina kun aiempaa vertailukohtaa aluevaaleihin ei ole. Espoossa SDP nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Länsi-Uudenmaan suurimpana kuntana Espoon tulos vaikutti vahvasti koko alueen tulokseen. RKP nousi demareiden kantaan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Merkittävin lasku tuloksessa suhteessa kuntavaaleihin oli Vihreillä ja Perussuomalaisilla. 

Luonnollisesti olen iloinen SDP:n tuloksesta. Kannatus on lisääntynyt nyt kaksissa vaaleissa peräkkäin. Hienoa on myös se, että mukana on sekä kokeneita päättäjiä, että täysin uusia kasvoja. Tämä on uudistuksen kannalta tärkeää, sillä nyt ei olla toistamassa kuntien malleja, vaan luomassa jotain uutta. 

Kokoomuksen hyvä tulos oli odotettavissa, kuten myös Espoon suuri osuus valtuuston paikoista. Kaikkiaan valtuustopaikkoja oli jaossa 79, joista Espooseen tuli 47. Siuntiota lukuun ottamatta kaikista kunnista saatiin edustus aluevaltuustoon. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kaikki ehdolla olleet ja valituksi tulleet ovat sitoutuneet edistämään koko hyvinvointialueen palveluiden toimivuutta, ei vain oman kotikuntansa.

Koko maa

Kuten moneen kertaan eri yhteyksissä on todettu, koko maan äänestysprosentti jäi harmittavan matalaksi (47,5%), joskin se oli jonkinlainen torjuntavoitto pahimpiin skenaarioihin nähden. Vaikka tarkempia tietoja äänestyskäyttäytymisestä saa vielä odottaa, vaikuttaa siltä että aktiivisimmin äänestivät ne, jotka perinteisestikin äänestävät - korkeastikoulutetut ja hyvätuloiset. Tämä on huolestuttavaa, sillä eniten hyvinvointialueiden palveluita tulevat tarvitsemaan juuri ne, jotka eivät äänestäneet. 

Onkin syytä pysähtyä miettimään syitä äänestämättä jättämiseen. Syitä voi olla monia, kuten epäluottamus puolueita tai järjestelmää kohtaan, tiedon puute tai yksinkertaisesti se, että ei viitsi käydä äänestämässä. Erityisesti monikielistä tiedottamista on kehitettävä, jotta myös vieraskielisillä on tasavertaiset mahdollisuudet demokraattiseen vaikuttamiseen. Ylipäätään ihmisten uskoa omiin vaikuttamismahdollisuuksiin on parannettava. 

Yksi merkittävä huoli liittyy nuorten edustuksellisuuteen. 14,1% väestöstä on 18-29-vuotiaita, mutta aluevaltuustoissa on ainoastaan 4,68% tähän ikäryhmään kuuluvia valtuutettuja. Tämä on valitettavasti omiaan heikentämään nuorten uskoa omiin vaikuttamismahdollisuuksiinsa. Onkin tärkeää löytää keinoja osallistaa nuoria hyvinvointialueiden päätöksentekoon. Huolestuttava signaali on se, että esimerkiksi nuorisovaltuustoille ei olla kaikkialla antamassa puhe- ja läsnäolo-oikeutta aluevaltuustoihin.

Se mistä olen aidosti ilahtunut on se, että aluevaltuustoihin valittiin paljon sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. Valinnoissa painottuivat vahvasti terveydenhuollon ammattilaiset ja hyvin korkeasti koulutetut alan ammattilaiset, kuten lääkärit sekä asiantuntija- ja johtotehtävissä olevat. Vähemmän edustettuina ovat esimerkiksi ammatillisen peruskoulutuksen saaneet sekä pelastusalan ammattilaiset, vaikka juuri moninaista näkemystä aluevaltuustoissa kaivataan. 

Tässä joitain omia ajatuksiani tulokseen liittyen, millaisia ajatuksia tulos sinussa herättää?