Kuka ajaisi yksinasuvien asioita?

Kuntavaalien alla on puhuttu paljon perheiden hyvinvoinnista ja perheiden palveluista. Nämä ovat tärkeitä teemoja, en kiellä sitä. Usein keskustelusta kuitenkin unohtuu se, että yhä useampi asuu nykypäivänä yksin. Osa omasta tahdostaan, osa vastoin tahtoaan.

Erityisesti monet nuoret ja iäkkäät asuvat yksin. Kun taas mietitään mitkä ihmisryhmät ovat kärsineet koronasta eniten, nuoret ja iäkkäät ovat listan kärjessä. Ehkäpä meidän olisikin syytä olla huolissaan näistä yksinasuvista ihmisistä, joita kulunut vuosi on koetellut monella tapaa.

Ilman koronan tuomaa lisätaakkaakin esimerkiksi taloudellinen tilanne on monella yksinasuvalla muita heikompi. On eri asia maksaa asumisesta 1000e yksin tai jakaa kulut jonkun muun kanssa. Ja ei, kaikkien asuminen ei maksa näin paljon, mutta pääkaupunkiseudulla yksiöstäkin pääsääntöisesti maksetaan vähintään 700-800e/kk ja monessa paikassa tämä ei edes riitä.

Yksinasuminen voi vaikuttaa myös psyykkisen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Yksinasuva ei ole välttämättä yksinäinen, mutta erityisesti iäkkäiden kohdalla yksinäisyys on usein yhteydessä yksinasumiseen. Yksinäisyys puolestaan altistaa esimerkiksi masennukselle. Masennus taas voi johtaa moniin muihin ongelmiin ja niin edelleen. Ymmärrätte varmaan pointin?

Tarkoitus ei ole nostaa minkään ryhmän tarpeita ylitse muiden, vaan nimenomaan nostaa näkyviin myös ne ryhmät, jotka tällä hetkellä ovat jääneet poliittisessa keskustelussa hieman pimentoon. Tehdään siis sellaista politiikkaa, joka huomioi ihmisten erilaiset elämäntilanteet.