Lapsettomuus ei vähennä naisen arvoa ihmisenä
Kuva: Pixabay.
Olen lukenut tänään toinen toistaan upeampia kannanottoja naisten asemasta ja oikeuksista niin täällä meillä kuin muuallakin maailmassa. Mietinkin pitkään, minkä aiheen itse haluan nostaa esille. Valitsemallani aiheella saatan sohaista muurahaispesää, mutta se riski otettakoon.
Vaikka perinteisistä naisrooleista on jo hieman päästy eroon, äitiys nähdään edelleen liian usein itseisarvona. Näin ei kuitenkaan saisi olla. Se, että oletetaan kaikkien naisten päätyvän äideiksi jossain vaiheessa elämäänsä, on monella tapaa ongelmallista.
Ensinnäkin. Suomessa noin joka viides kärsii tahattomasta lapsettomuudesta jossain vaiheessa elämäänsä. Taustalla voi olla esimerkiksi sairaus, elimelliset syyt tai kumppanin puute. Lapsia ei siis todellakaan hankita, niitä saadaan. Ja moni ei saa lapsia, vaikka haluaisikin.
Toisekseen. Nykyään on yhä yleisempää, että ihmiset tekevät tietoisen valinnan lapsettomuudesta. Tämän ei pitäisi olla pois keneltäkään. Silti tahallisesti lapsettomat joutuvat usein selittämään päätöksensä syitä.
Eroon perinteisistä ajatusmalleista
Uudelta työkaverilta tai tutulta on totuttu kysymään "onko sulla lapsia". Monelle jo tämä kysymys voi olla vaikea. Pahinta on kuitenkin se, että jos vastaat ei, toinen osapuoli harvoin jättää sitä siihen. Seuraava kommentti on tyypillisesti "no mutta onhan sulla vielä aikaa". Pliis, jätä tämä ensi kerralla mainitsematta. Ei ole myöskään tavatonta, että esitetään hyvinkin suoria jatkokysymyksiä, kuten "milloin olet ajatellut hankkia lapsia".
Ymmärrän vielä sen, että tätä kysyvät kahdeksankymppiset, jotka ovat kasvaneet vahvasti ydinperheajatteluun. Nykyään perheet ovat kuitenkin huomattavasti moninaisempia ja yhä useampi myös elää yksin. Eikö siis olisi jo aika luopua ajatuksesta, että jokaisen naisen tehtävänä tai elämän päämääränä on lasten hankkiminen ja jos hän ei niitä saa, hän olisi jollain tapaa epäonnistunut elämässä? Pahinta on se, että tätä ajatusmaailmaa pitävät useimmiten yllä juuri toiset naiset.
Kaikista eniten omaan korvaani särähtää kerta toisensa jälkeen "ymmärrät sitten kun sulla on omia lapsia". Yleensä tämän kuullessani lasken kymmeneen ennen kuin avaan suuni tai en kommentoi lainkaan. Puhutaanpa sitten ajankäytöstä, rahasta, harrastamisesta tai käytännössä mistä vain, tämä argumentti nousee esiin aika ajoin.
Jokainen valitsee oman tiensä
Välillä tuntuu siltä, että jos on elämässään päättänyt keskittää aikansa ja energiansa muihin kuin normien mukaisiin asioihin, sitä väheksytään. Lukemattomia kertoja olen myös kuullut, kuinka äitiys täydentää elämän. Mutta entäpä sitten, jos jollekin sen elämän täydentääkin vaikka nousu korkeaan virka-asemaan tai johtotehtävään, taloudellinen riippumattomuus, jatkuva itsensä kehittäminen tai vapaaehtoistyö?
Ja muistutan vielä kerran. Kyse ei todellakaan ole aina omista valinnoista. Kun sairastuin syöpään ja 25 vuotta täytettyäni minulle kerrottiin, että syöpähoitojen seurauksena mitä todennäköisimmin en tule saamaan lapsia, ei minulle juuri jätetty valinnanvaraa. Jos halusin elää, minun oli valittava hoidot.
Tiedän, että tämä aihe herättää vahvoja mielipiteitä ja näkemyksiä. Tarkoitukseni ei ole tällä kirjoituksella loukata ketään tai väheksyä niitä, jotka ovat äideiksi tulleet ja nauttivat siitä. Myös omassa lähipiirissäni on useita äitejä, joita arvostan suuresti. Yhtä lailla kuitenkin toivoisin, että lapsettomuus tässä yhteiskunnassa olisi täysin ok. Siihen on kuitenkin vielä valitettavan pitkä matka.