Miksi ketään ei kiinnostanut?

Kun 18-vuotiaana, vastavalmistuneena lähihoitaja olin yövuorossa vastuussa 28 muistisairaasta ja jouduin jättämään osastot ilman valvontaa mennessäni auttamaan pihan toisella puolella asuvaa, minulle täysin tuntematonta palveluasunnon asukasta, miksi ketään ei kiinnostanut?

Kun yhden kesän aikana lähes jokaisesta vuorosta puuttui vähintään yksi hoitaja ja pahimmillaan puolet hoitajista, eikä hoitajia ollut riittävästi, vaikka joka päivä vuokratyöfirmoista tuli uusia hoitajia, miksi ketään ei kiinnostanut?

Kun olin yksin yövuorossa ja hoivakotiin oli juuri muuttanut vastikään psykoosissa ollut, edelleen harhoja näkevä asukas, joka oli vain muutamaa päivää aiemmin yrittänyt puukottaa miestään, miksi ketään ei kiinnostanut?

Kun hoivakodin omavalvontasuunnitelman hoitajavahvuuteen laskettiin mukaan myös hallinnollisissa tehtävissä toimivat, laitoshuoltajat ja keittäjä, miksi ketään ei kiinnostanut?

Kun kotihoidossa oli niin kiire, että asiakkaat saivat pahimmillaan aamu-, päivä- ja iltalääkkeet kuuden tunnin sisällä toisistaan, miksi ketään ei kiinnostanut?

Kun hoivakodista soitettiin voiko kotisairaala aloittaa kuolevalle potilaalle kipupumpun, koska hoivakodin palvelupäällikkö ei voi luottaa siihen, että osaston henkilökunta osaa tai pystyy toteuttamaan riittävää kivunhoitoa, miksi ketään ei kiinnostanut?

Kun päivystyksestä kotiutettiin ilmoittamatta kotisairaalassa infektion hoidossa ollut sekava potilas, jonka verensokeri oli ollut toistuvasti lähes 30mmol/l ilman aiempaa diabetestaustaa, ja jolle ei oltu annettu mukaan insuliinia tai ohjattu sen käyttöä, miksi ketään ei kiinnostanut?

Potilasturvallisuus on vaarantunut jo kauan ennen hoitajalakkoa. Miksi se ei silloin ole kiinnostanut ketään? Miksi kymmenien, satojen ja tuhansien hoitajien kertomuksia ei oteta todesta?

Moni hoitaja kokee päivittäin valtavaa riittämättömyyden tunnetta ja jopa pelkoa, koska ei voi hoitaa työtään niin hyvin kuin tahtoisi. Hoitaa ihmisiä. Sinua, läheistäsi, tuttavaasi. Kohdata ihmisiä, kuten heidät tulisi kohdata - inhimillisesti, ilman kiirettä. Varmistaa, että he saavat tarvitsemansa avun ja tuen.

Kukaan ei halua vaarantaa potilasturvallisuutta. Mutta potilasturvallisuus ei pelkästään vaarannu, vaan siitä on turha puhua, jos ei ole hoitajia.