Naisten terveyden eteen on vielä paljon töitä tehtävänä

Pidin tämän päivän aluevaltuuston kokouksessa seuraavan puheenvuoron liittyen minun ja kahden muun valtuutetut, Ella Immosen ja Aino Laineen, valtuustokysymykseen gynekologisten sairauksien ja oireyhtymien hoidosta.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kuulijat,

Sairastuin kohdunkaulansyöpään vuonna 2017. Olin tuolloin 25-vuotias. Diagnoosia edeltävän vuoden aikana kuulin lukuisia kertoja terveysasemalla ja vielä erikoissairaanhoidossakin, että ei se varmaan mitään vakavaa ole, kunnes sitten tuli se hetki, jolloin kaikki ympärilläni hiljenivät.

Vaikka terveydenhuolto on kehittynyt valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana, naisten terveyden erityispiirteet ovat jääneet kaiken kehityksen jalkoihin. Lääketieteellinen tieto pohjautuu pitkälti mieskehoon, koska on oletettu, että tutkimusten tulokset ovat yleistettävissä myös naisiin. Naiset ovat aliedustettuina tutkimuksissa, ja tuloksia raportoidaan puutteellisesti sukupuolen mukaan.

Näihin asioihin emme toki suoraan voi hyvinvointialueella vaikuttaa, mutta ne kuvastavat sitä, kuinka syvällä naisten terveyden erityispiirteiden tunnistamisen haasteet ovat.

Kiitän viranhaltijoita vastauksesta aloitteeseen, vaikka en kaikkea siinä todettua voikaan allekirjoittaa. On hienoa, että esimerkiksi vaihdevuosien Käypä hoito -suositus on otettu aktiivisesti käyttöön ja terveyskeskuslääkäreitä koulutetaan sen käytöstä. Oikeansuuntaiset askeleet eivät kuitenkaan poista olemassa olevia epäkohtia.

Vastauksessa todetaan: "Palvelulinjan tiedossa ei ole, että terveysasemilla olisi havaittu gynekologisia sairauksia koskevaa poikkeavaa alidiagnosointia tai poikkeavia diagnoosiviiveitä." Tosiasiassahan nämä eivät usein myöskään tule näkyviksi, koska lopullinen diagnoosi saatetaan saada aivan toisaalla.

Valitettavasti ei ole myöskään tavatonta, että ylipäätään ensimmäiselle terveysaseman vastaanottokäynnille pääsy saattaa vaatia useita yhteydenottoja, mikä vääristää tilastoja.

Kun hoitoon pääsee, potilaat ovat pääasiassa tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Ongelmana on kuitenkin diagnoosin saaminen. Tutkimusten mukaan naisten kipua ja oireita ei tunnisteta terveydenhuollossa yhtä hyvin kuin miehillä. Esimerkiksi edelleen tappavimpien syöpien joukkoon kuuluvassa munasarjasyövässä vatsakipuoireen ohittaminen voi olla kohtalokasta.

Viivettä syntyy myös erikoissairaanhoitoon lähettämisen nivelvaiheessa.

Vastauksessa todetaan: "HUSin erikoissairaanhoidossa hoidon tarpeen arviointia odottavien määrä on noussut merkittävästi viimeisen vuoden aikana. Lomakauden jälkeen odotusajat ovat palautuneet hoitoon pääsyn osalta 55 vuorokauteen ja hoidon tarpeen arvioinnin osalta 28 vuorokauteen. Gynekologian erikoisalalla yli 180 vuorokautta hoitoa odottaneita länsiuusimaalaisia potilaita oli lokakuun lopussa 29."

Kun vuonna 2017 kävin terveysasemalla yleislääkärillä, hän teki lähetteen erikoisairaanhoitoon perjantaina. Pääsin Kätilöopistolle seuraavana maanantaina. Siellä ultraäänitutkimuksessa havaittiin kasvain, jonka koepalat vahvistivat vielä samalla viikolla syöväksi. Syöpähoidot alkoivat 1,5 kuukauden kuluttua, jolloin syöpä oli paikallisesti levinnyt lantion alueen imusolmukkeisiin ja pääkasvain oli yli kaksinkertainen alkutilanteeseen nähden. Jos olisin joutunut odottamaan yli puoli vuotta, tilanne olisi ollut hyvin erilainen.

Tällä esimerkilläni haluan havainnollistaa sitä, mitä näille yli 180 vuorokautta odottaneille odottaminen saattaa tarkoittaa. HUSin Naistentaudeilla työskentelevien kanssa paljon yhteistyötä tehneenä, tiedän myös, että kyse ei ole yksittäistapauksesta. Siksi toivonkin, että tähän kysymykseen tartutaan yhteistyössä hyvinvointialueen ja HUSin kesken.

Olen tehnyt vuosia tiiviisti töitä alansa parhaiden naistentautien erikoislääkäreiden, gynekologisten onkologien, tulevia lääkäreitä opettavien ja tutkijoiden kanssa. Se, millainen kuva minulle on gynekologisten sairauksien ja oireiden diagnosoinnista ja hoidosta vuosien varrella piirtynyt, on hyvin erilainen kuin tässä vastauksessa kuvattu.

Vastauksen perusteella syntyy vaikutelma, että mitään ongelmia ei ole, eikä lisäpanostuksille naisten terveyteen ole tarvetta. Jos minä olisin jäänyt odottamaan papa-kontrollia 12 kuukauden päähän, kuten terveydenhuollosta ohjeistettiin, en ehkä olisi tänään tässä puhumassa.

En aio tässä kohtaa esittää mitään, mutta totean, että työ naisten terveyden edistämiseksi jatkuu. Ja sitä todella riittää.

Kiitos.