Puoluekokousaloite: Toimenpideohjelma naisten terveyden edistämiseksi
Gynekologisen sairauden tai oireyhtymän kanssa elää noin 600 000 suomalaista. Sairauksien ja oireyhtymien diagnoosiviiveet ovat pitkiä, ja esimerkiksi PCOS:n eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymän kanssa elävistä jopa 70 % jää kokonaan diagnosoimatta.
Kelan mukaan vuonna 2024 yli kolmannes (38 %) gynekologikäynneistä toteutui yksityisellä sektorilla. Naistentautien ja synnytysten erikoislääkärien palvelujen tarjonta julkisessa terveydenhuollossa on todettu vajavaiseksi, ja tästä syystä gynekologisten sairauksien hoitoa tuetaan tällä hetkellä korotetuilla Kela-korvauksilla.
Kyseessä on todellinen tasa-arvo-ongelma. Käyntihinnat tarvittavine tutkimuksineen nousevat jo useisiin satoihin euroihin per käynti eikä se täten Kela-korvauksen jälkeenkään mahdollista palveluun hakeutumista isolle osalle sitä tarvitsevista. Hintojen nousun lisäksi yksityisten palvelujen keskittyminen tiheään asutuille alueille ja palvelujen heikko saatavuus hyvinvointialueilla lisäävät eriarvoisuutta, sillä gynekologin palvelut ovat yhä useammin muun muassa pienituloisten ja syrjäseudulla asuvien henkilöiden saavuttamattomissa. Gynekologiset palvelut on monesti rajattu myös työterveyshuollon ulkopuolelle.
Huolestuttavin syy gynekologikäyntien painottumiselle yksityiselle sektorille on naisten kokemus siitä, ettei gynekologisia oireita ja sairauksia tutkita ja hoideta riittävän hyvin julkisessa terveydenhuollossa. Tutkimusten mukaan naisten kipua ja oireita ei tunnisteta terveydenhuollossa yhtä hyvin kuin miehillä.
Gynekologisten sairauksien hoidon tulisi jo perustuslainkin mukaan toteutua julkisen terveydenhuollon piirissä muiden sairauksien tavoin. Julkisessa terveydenhuollossa monia gynekologisia sairauksia hoitavat terveyskeskuslääkärit, joiden perehtyneisyys gynekologisiin sairauksiin voi vaihdella merkittävästi. Keskeisessä roolissa on yliopistojen rahoitus, joka takaa riittävän määrän opetusta kohtuullisen kokoisissa ryhmissä. Oleellista on varmistaa myös tarvittava tutkimusvälineistö, joka mahdollistaa esimerkiksi gynekologisen ultraäänitutkimuksen tekemisen jo perusterveydenhuollossa sekä resursointi työpaikkakoulutukseen.
Kun hoitoon ei pääse ajoissa, ongelmat pahenevat, pitkittyvät ja tulevat kalliimmaksi hoitaa. Työkyvyttömyydestä aiheutuu merkittäviä yhteiskunnallisia kustannuksia ja inhimillistä kärsimystä. Yksilötasolla diagnoosiviive voi pahimmillaan johtaa kuolemaan.
Oikeus hyvään gynekologiseen hoitoon ja terveyteen kuuluu kaikille.
Esitys: SDP laatii toimenpideohjelman naisten terveyden edistämiseksi. Toimenpideohjelma keskittyy erityisesti siihen, miten gynekologisten sairauksien ja oireyhtymien oikea-aikainen diagnosointi ja oikea hoito voidaan varmistaa julkisessa terveydenhuollossa.
Aloite on jätetty SDP:n 48. puoluekokoukselle määräaikaan mennessä. Aloitteet käsitellään Tampereen puoluekokouksessa 23.-25.5.2026.