Miksi valjaissa ulkoileva kissa on edelleen monelle hämmästyksen aihe?

Adoptoimme meidän Tatu-kissan reilu kolme vuotta sitten löytöeläintalosta, kun kukaan ei ollut sen perään kysellyt lain vaatimassa ajassa. Tatu oli ollut vapaana ulkoileva kissa, joka leikattiin vasta aikuisena loukutuksen jälkeen.

Löytöeläimet luovutetaan vain kotiin, jossa niitä ei päästetä ulkoilemaan vapaasti. Olimme siis sitoutuneet tarjoamaan ulkoilua joko valjaissa tai silloisen asuntomme lasitetulla parvekkeella. Monen yllätykseksi Tatu hoksasikin heti ensimmäisellä kerralla, miten valjaissa liikutaan. Halu ulos oli kova ja valjaat olivat ehto sille.

Vuosien varrella ulkoillessamme olemme kuulleet ihmettelyä siitä, miten kissa on oppinut valjaisiin. En tiedä kuinka monelta koiran ulkoiluttajalta kysytään samaa. Yleisesti ottaen reaktiot ovat kuitenkin olleet joko yllättyneitä tai ilahtuneita. Vihamielisyyttä emme ole kohdanneet, vaikka sellaisestakin olen kuullut.

Kissojen vastuullisesta ulkoilusta on alettu puhua enemmän, mutta se kohtaa myös valitettavan paljon vastustusta. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin kissan turvallisuudesta (liikenne, muut kissat, petoeläimet), mutta myös ympäröivästä luonnosta ja elinympäristöstä (kissan saalistamat pieneläimet, naapureiden pihan merkkaaminen, muiden lemmikkien kimppuun käyminen).

Se, mitä kissa pääsee tekemään valjaissa, on kiinni ihmisestä. Kissalle on tärkeää päästä tarkkailemaan ja haistelemaan ympäristöään. Myös vaaniminen on osa sen luonnollista käyttäytymistä. Kissa on kolmiulotteinen eläin ja nauttii myös kiipeilystä. Kaikki nämä onnistuvat myös valjaissa. Esimerkiksi puihin kiipeäminen onnistuu valjaissa vallan mainiosti – kunhan osaa itse ennakoida kissan liikkeitä.

Kissa ei luontaisestikaan kulje koko aikaa ympäriinsä, vaan lepäilee ja tarkkailee ympäristöään turvalliseksi kokemassaan paikassa. Tätä teemme paljon myös valjaissa ulkoillessa erityisesti pidemmillä lenkeillä ja lämpimillä kesäkeleillä.

Tutuilla reiteillä Tatu on myös äärimmäisen rohkea ja tervehtii jokaista vastaan tulevaa, jonka kokee turvalliseksi, pysähtymällä kohdalle ja hyppäämällä ilmaan. Vieraammissa paikoissa hän on varuillaan ja jokainen erilainen rapsahdus saa hännän pörrölle ja hakeutumaan kohti tuttua tai suojaisaa paikkaa. Tämäkin kuvastaa sitä, että valjaissa ulkoilu ja tuttu ympäristö aidosti tuo kissalle turvaa.

Asuimme aiemmin kerrostalossa ja siellä tapasimme useita valjaissa ulkoilevia kissoja. Nykyisellä pientalovaltaisella asuinalueellamme sen sijaan valjaissa ulkoilevia kissoja on hyvin vähä ja catiolla (kissoille rakennettu ulkoiluaitaus) ulkoilevia muutamia. Enemmistö kissoista ulkoilee kuitenkin vapaana. Vaikka kissojen kytkeminen taajama-alueilla ei tällä hetkellä ole samalla tavalla pakollista kuin koirien, omistajan tulisi kuitenkin olla koko ajan tietoinen missä kissa on, eikä kissa saisi aiheuttaa vaaraa tai häiriötä esimerkiksi naapureille tai muille eläimille. Käytännössä vapaasti ulkoilevan kissan kohdalla tämä on mahdotonta.

Erityisen haasteellista on se, että useimmiten vapaasti ulkoilevat kissat ovat myös niitä, joita ei ole leikattu, rokotettu tai sirutettu. Täten ulkoilevat kissat pääsevät lisääntymään holtittomasti ja uusia kissapopulaatioita syntyy. Myös taudit leviävät erityisesti populaatioissa.

Olen kotoisin maalta ja meilläkin on ollut vapaasti ulkoilevia kissoja. Ne kyllä leikkautettiin, mutta käsitys kissan hyvinvoinnista ja voinnin tarkkailusta oli jälkikäteen tarkasteltuna kovin alkeellista. Nykyään tietoa on saatavilla paljon enemmän ja helpommin. 

Aina välillä kuulee kommentteja siitä, miten ei-vapaasti ulkoileva kissa kärsii. Kaikki kissathan eivät välttämättä edes kaipaa ulos – heille riittää esimerkiksi ympäristön tarkkailu ikkunalasin kautta. Tärkeintä on, että ymmärtää juuri oman kissansa yksilöllisiä tarpeita ja on valmis myös vastaamaan niihin. Viitseliäisyyttä se nimittäin vaatii.

Käymme kissamme kanssa kolmesti päivässä lenkillä, kiireisinä päivinä kahdesti. Keskimäärin päivässä siis noin 2–3 tuntia. Lisäksi kissoillamme on mahdollisuus viettää aikaa verkotetulla parvekkeella.

Ulkoilu valjaissa, catiolla, aidatulla pihalla (aidan on oltava korkea, jotta kissa ei pääse yli) tai lasitetulla/verkotetulla parvekkeella tarjoaa kissalle mahdollisuuden turvalliseen ulkoiluun ja virikkeellisempään arkeen. Ulkoilu itsessään ei ole elinehto, vaan virikkeellisyydestä voi huolehtia myös leikin avulla.

Kaikki tämä vaatii kuitenkin muutosta ennen kaikkea ihmisten ajatusmaailmassa. Kissa ei olekaan se "helppo lemmikki" joksi se on pitkään mielletty. Kissa, joka vain makoilee päivästä toiseen on todennäköisesti tylsistynyt tai jopa masentunut.

Kissa oppii monenlaista, kun vain on aikaa ja kärsivällisyyttä.